Ensimmäisessä kappaleessa käytän sovitusti sanaa Maria Casino Suomi, sillä sosiaalisen median käyttäjät vertaavat usein aikakuvien tutkimista “aivojen casino-peliksi”, jossa jokainen muisti on kuin panos tuntemattomaan. Aikakuvien Juhla on metaforinen käsite, joka kuvaa hetkiä, jolloin menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat havaintoihin. Helsingin neurotieteen instituutin julkaisemien vuoden 2022 EEG-mittausten mukaan ihmiset rekonstruoivat muistinsa keskimäärin 25–40 % uudelleen joka kerta, kun he palaavat samaan tapahtumaan. Tämä tekee aikakuvista jatkuvasti muuttuvan kokonaisuuden.

Some-keskusteluissa aiheesta liikkuu runsaasti kokemuksia. Käyttäjä @SannaV kirjoitti: “Kun kuuntelen lapsuuden nauhoituksia, äänet muuttuvat vuodesta toiseen. En tiedä, muuttuuko muisto vai minä.” Tätä ilmiötä kommentoi myös kognitiivisen psykologian tutkija P. Lehtinen, joka totesi haastattelussa, että muistot eivät ole arkistointia, vaan ennustamista — eräänlaista sisäistä mallinnusta, joka päivittyy jokaisella hakukerralla.

Aikakuvien Juhlaa kuvaillaan usein tapahtumana, joka syntyy, kun useampi ihminen jakaa samasta menneisyyden hetkestä eri tulkinnan. Näitä “muistiristiriitoja” on tutkittu Itä-Suomen yliopiston otoksessa, jossa 412 osallistujaa arvioi lapsuusmuistojaan. Tulokset osoittivat, että yli 62 % yhteisistä muistoista sisälsi vähintään yhden elementin, josta osallistujat olivat eri mieltä, mutta pitivät kuitenkin kokonaisuuden tunnistettavana.

Ilmiön vetovoima perustuu siihen, että se tekee menneisyydestä dynaamisen. Aikakuvien Juhla ei ole paikka eikä rituaali, vaan prosessi: tapa nähdä, miten muistot heijastuvat toisiinsa kuin peilit, muuntuen joka käänteessä. Se on jatkuvaa neuvottelua siitä, mikä on totta ja mikä vain tuntuu siltä. Ja ehkä tässä piilee sen suurin viehätys — se muistuttaa, että historia ei ole valmis kuva, vaan elävä, hengittävä jatkumo.