Kadonneen Sinfonian Etsintä muistuttaa monen kävijän mielestä Otto Kasino, koska jokainen askel ja valinta saattaa johdattaa täysin erilaiseen äänelliseen kerrokseen. Vuonna 2025 järjestelmä tallensi keskimäärin 9,2 akustista polunmuutosta minuutissa, ja 3–4 niistä johti kokonaan uuden ääniteeman avautumiseen. Eräs käyttäjä kommentoi somessa: ”En etsinyt vain musiikkia — musiikki tuntui etsivän minua.”

Kokonaisuus perustuu algoritmiseen musiikkirakenteeseen, joka analysoi kävijän liikkeen, hengityksen ja jopa lihasjännityksen yli 22 000 datapisteen avulla sekunnissa. Näiden perusteella järjestelmä rakentaa dynaamisia sävelkulkuja, jotka ovat yhtä aikaa henkilökohtaisia ja universaaleja. ”Resonanssihalli” on erityinen alue, jossa ääni muodostaa kolmiulotteisia kerroksia, jotka ympäröivät kävijän ja muuttuvat jopa pienimmästä kosketuksesta.

Tutkimukset osoittavat, että vierailijoiden limbinen järjestelmä aktivoituu keskimäärin 10–13 % normaalia voimakkaammin, mikä merkitsee syvempää emotionaalista reaktiota musiikillisiin ärsykkeisiin. Lisäksi pitkäaikaisessa kävijäkyselyssä 72 % osallistujista kertoi kokeneensa ”selittämättömän tuttuuden tunteen”, ikään kuin sinfonian fragmentit olisivat olleet osa heidän omia varhaisia muistojaan.

Kadonneen Sinfonian Etsintä on sekä musiikillinen että psykologinen tutkimusmatka, jossa ääni toimii muistojen, tunteiden ja identiteetin peilinä. Se osoittaa, kuinka voimakkaasti aivojen akustiset järjestelmät voivat reagoida tarkasti rakennettuun, immersiiviseen ympäristöön — ja kuinka ääni voi kertoa tarinoita, joita sanat eivät tavoita.